sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Voihan hermot...mitkä hermot?

Viime perjantaina taisi miehelläni pimahtaa joku hermorata ja se taisi olla viimeinen. Sain kesken työpäivän tekstiviestin jossa mieheni ystävällisesti pyysi minua ottamaan yhteyttä kasvattajaan ja pyytää tätä hakemaan pennut pois. Perusteluna olis, ettei mieheni enää jaksa, että kämppä haisee eläintarhalta ja kissanpissalta. Ihan ymmärrettävää kyllä. Onhan tämä ollut hyvin raskasta vaikka ei sitä uskoisi. 11 kissassa on melkoinen hoitaminen, vaikka 5 niistä onkin pieniä. Niissä viidessä pienessä on kuminkin enemmän energiaa kuin 6 isossa.

Mieheni oli siis tullut kotiin ja täältä oli löytynyt ainakin kolmet pissat ympäri kämppää. Oli ollut keittiössä, olkkarissa ja makkarissa. Juuri samana aamuna ennen töihin lähtöä joutui mieheni putsaamaan pissat meidän läppärin päältä kun itse puolestani putsasin pissat kuivausrummun edestä.

Pissaaja on varmasti Nelli tai Niba. Voi olla tietenkin että Niba stressaa pentuja nyt niin paljon, että on aloittanut merkkailun näiden vuoksi. Jotenkin vaan sitä automaattisesti olettaa pissaajan olevan Nelli, kun tämä on saatu kiinni pissailemasta ties minne. Nelli taas puolestaan pissailee varmasti Niban vuoksi, joka kurmuuttaa Nelliä enemmän kuin koskaan. On tämä vaan niin vaikeaa välillä.

Olemme jynssänneet kämppää nyt tuolla uudella pesuaineella ja toivottavasti se veisi pissanhajua pois. Meillä ei ole käynyt vieraita ties kuinka pitkään aikaan, koska tuntuu ettei tätä hajua kestä kukaan muu kuin me. Avonaiset pissa-astiat eivät todellakaan auta asiaan yhtään. Hieman alkaa itseäkin jo turhauttamaan vaikka kovasti olen itselleni sanonut ettei tätä kestä ikuisuuksia.

Laitoin sitten kasvattajalle viestiä kyyneleet silmissä ja suru sydämessä. Kasvattaja sanoi ettei vielä tänä vkl voi millään ottaa Litaa ja pentuja, mutta josko katseltaisiin ensi viikon puolella.

Päästyäni kotiin perjantai-iltana joskus hieman ennen klo23, aivan rättiväsyneenä purskahdin itkuun etten pysty luopumaan pennuista. Mieheni tuli siihen lohduttamaan ja sanoi, että kyllä ne pennut voivat olla täällä vielä sen mitä pitää. Se helpotti omaa mieltäni ja nukahdin.

Aamulla ajattelin laittaa viestiä kasvattajalle ettei tämän tarvitse sittenkää ottaa pentuja, mutta ajateltuani asiaa alan ehkä itsekkin kallistuman pentujen antamisesta pois. Täytyy nyt vielä miettiä pari päivää, että mitä sitä tekisi.

Iita, Rosa, Tamara, Vili ja Vilperi syömässä meidän isojen kissojen ruuat kun omat tuli jo syötyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti